Seuran historiaa 90-luku

Vuonna 1990 juniorijaosto toimi edelleen aktiivisesti koko kesän. Hormajärvellä oli into sammunut ja kymmenkunta vuotta toiminut jaosto päätettiin lakkauttaa. Seuran toiminta oli junioritoimintaa lukuunottamatta siirtynyt kokonaan merelle.

Merellä tehtiin jälleen historiaa. Kari Ulvion pitkäaikaisen kehittelyn tuloksena purjehdittiin kaikkien aikojen ensimmäinen Analys-kilpailu Porkkalanselällä. Analys menetelmä herätti valtakunnallistakin huomiota.

Vuosi 1991 alkoi kommodorin vaihdoksella. Markku Brax oli johtokuntineen saanut seuran talouden kuntoon, joten hän voi luovuttaa peräsimen hyvillä mielin seuraajalleen Arto Sjöholmille.

Uuden kommodorin johdolla talvitoiminta lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja talvisten, kerran kuukaudessa pidettävien purjehdusiltojen ohjelmistoon kuului mm. purjemateriaaleihin ja purjeiden viritykseen tutustuminen WB-Sailsin edustajan Mika von Svetlickin johtamana. Tunnettu venesuunnittelija Eivind Still piti luennon tulevaisuuden venesuunnittelusta ja viimeisenä purjehdusiltana kävimme tutustumassa VTT:n venelaboratorioon Kaj Sveinsin opastuksella. Kaikille purjehdusiltojen vetäjille jaoimme puisen, LP:n logolla varustetun purjeveneen muistoksi tilaisuudesta.

Lautapurjehdusjaos päätettiin lakkauttaa vähäisen toiminnan takia. Purjelautailu oli kokenut melkoisen suosion laskun sitten loistopäiviensä. Myös Navigaatiokerhon toiminta ja jäsenyys Navigaatioliitossa päätettiin lopettaa, koska Lohjan Laivurit huolehtivat ko. koulutuksen järjestämisestä Lohjalla.

Kevään aikana hankittiin seuralle Lahdesta Vikla, joka ostohetkellä tunsi nimen "Laastari" ja joka oli ollut SM-mitaleillakin. Nimen alkuperä on hieman hämärän peitossa, mutta johtunee ko. miehistössä olleesta lääketieteen opiskelijasta. Viklan mukana tuli myös traileri.

Seuraavana kesänä, 1991, aikana hankittiin Nuottatien rantaan kelluva laituri. Kesällä aloitettiin myös "Business Sail Cup", joka Lohjalla sai suomalaisen nimen eli "Puulaakipurjehdus". Match racinginä, seuran ja U-R Virtasen/A. Rasin omistamilla vikloilla, purjehdittu kilpailu kesti koko kesän ja osallistujina oli 19 paikallista liikelaitosta. Loppukilpailussa hammaslääkäriasema Rautahammas ylsi lopulta koko kilpailun voittoon. Juhlallinen palkintojenjakotilaisuus pidettiin ravintola Gasthausissa lokakuussa. Seuran yhteysveneenä pitkään toiminut Vaappu myytiin ja järvitoiminta hoidettiin Busterilla.

Kesällä järjestettiin 380-ranking kilpailu järvellä. Merellä jatkui Kari Ulvion kehittelemä ANALYS- tasoituskilpailu. Venekeskus-Cupissa lyötiin edellinen osanottajaennätys eli 23 venettä oli kilpailemassa Porkkalan selällä. Ilkka Ahlos piti seuran mainetta yllä osallistumalla varsin pitkään avomerikilpailuun Course-Kemiin, joka on nykyisen Course-kilpailun edeltäjä.

Juniorileiri järjestettiin perinteiseen tapaan Ollisaaressa. Osallistujat, 40 leiriläistä saivat muistoksi leiristä leirin logolla varustetun t-paidan. Leirin vetäjänä toimi junioripäällikkö Jukka Takala. Junioritoiminta jatkui syksyllä uimahallissa järjestettyyn jollankaatoharjoituksiin asti.

Talven 1992 aikaan purjehtijaillat jatkuivat tutustumalla veneilijän sääoppiin Maija-Liisa Komulaisen johdolla. Leif Nybom opetti kilpapurjehdussääntöjä ja kilpailutuntumaa saatiin jo helmikuussa J. Takalan vetämässä illassa, jossa tietokonesimulaatiolla harjoiteltiin purjehdusta. Aurlahdella järjestettiin hätärakettien ampumaharjoitus.

Kesällä -92 järvellä jatkui Puulaakipurjehdus, nyt vain 12 joukkueen voimin. Edellisen kesän voittaja Rautahammas vei taas kilpailun voiton. Junnuleiri pidettiin poikkeuksellisesti merelle Meri-Lohjan tukikohdassa Kari Ulvion toimiessa leirin johtajana. Junnuiltoja pidettiin koko kesän heinäkuuta lukuunottamatta.

Merijaoston toiminta päätettiin lopettaa, vaikka luonnollisesti toiminta merellä jatkui. Poijupaikalla toteutettiin poijujen numerointi. Venekeskus-Cupissa lyötiin taas uusi 25 osallistujan osallistujaennätys.

Seuran kilpailuedustusta muissa kilpailuissa piti yllä Ilkka Ahlos osallistumalla Espoo-Suursaari kilpailuun sekä Tom Hilkos osallistumalla 5.5 m kilpailuihin pitkin kesää.

Lohjan Laivureiden kanssa pidettiin syksyllä yhteinen illanvietto Orslandetissa.

Seuran nykyinen yhteysvene Scantic hankittiin syksyllä ja saatiin myös lahjoituksena alumiinijolla, joka palvelee edelleenkin.

Vuosi 1993 oli seuran 30-vuotisjuhlavuosi. Purjehduskausi alkoi aikaisin, sillä jo uudenvuoden päivänä järjestettiin Aurlahdella ensimmäinen purjehduskilpailu. DN-purret kilpailivat lähes lumettomalla jäällä. "Yhteysveneenä" toimi K.Ulvion Tornadon purjeilla varustettu jääkelkka.

Purjehtijailtoina kävimme tutustumassa jäämurtajaan Helsingissä. Hätärakettien ampumistakin harjoiteltiin taas Aurlahdella.

Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin juhlaviirin suunnittelukilpailu, jonka voitti Ensio Toikkasen ehdotus.

Varsinaiset juhlallisuudet pidettiin Golf-ravintola Gunnarlassa, joka oli koristeltu merihenkisesti. Seuran uusi yhteysvene oli tuotu ravintolan ulkopuolelle ja sisällä oli juhlaliputus sekä optimistin purjeita. Juhlallisuuksissa palkittiin juhlaviirillä kaikki elossa olevat seuran perustajajäsenet sekä seuran kommodoreina toimineet. Tanssiyhtye Funka esitti merellistä tanssia ja loi tunnelmaa tulevasta kesästä.

Toukokuussa pidettiin SPL:n Leijona-purjehduskoulu Nuottatien rannassa. Poijupaikalle hankittiin kaksi soutuvenettä.

Kesän kilpailujen ohella järjestettiin juhlaeskaaderi Tallinnaan 10 veneen voimin Teuvo Aarnion johdolla. Uutena kilpailuna järjestettiin avomerikilpailu Porkkalasta Hankoon, jonka voitti Pekka Suppola. Kesällä kilpailtiin myös match-racinginä perhepurjehduskilpailu eli veneen miehistö koostui vain saman perheen jäsenistä. Voittajaksi tuli Seppo Kuusiston perhe.

Syksyllä kävimme taas Lohjan Laivureiden vieraana Orslandetissa.

Ensimmäiset Atlantin ylittäjätkin seurasta löytyivät. Pertti Korhonen, Raili ja Oiva Muuri ylittivät samalla veneelle Atlantin. Kaksi jälkimmäistä toivat ensiksi mainitun veneen takaisin Atlantin yli. Syksyllä järjestettiin vielä radio-ohjattavien veneiden Marblehead-kisa "lasitehtaan rannassa".

Kausi päättyi joulujuhliin Odd Fellowsin kerhohuoneella marraskuussa.

Talven 1994 purjehtijailtana kävimme Finngulf-Marinella katsomassa laatuveneiden rakentamista. Juha Lehtosuo Merenkulkulaitoksesta esitteli purjehtijaillassa karttojen tekemistä ja päivittämistä sekä Purjehtijoille että Laivureille.

Kesäksi hankittiin Lohjan kaupungin lupa kiinteän kilpailuradan rakentamiseksi järvelle. Junioriveneenä toiminut 380 myytiin ja tilalle hankittiin kaksi Laser-jollaa. Kesällä järjestettiinkin hankinnasta innostuneena Laser-ranking kilpailu Aurlahdella 22 osallistujan voimin. Lohjan ykköspurjehtija kilpailu alkoi järvellä.

Juniorileiri pidettiin taas perinteisesti Ollisaaressa kesäkuussa Markku Kellokosken johdolla.

Poijupaikalla aloitettiin syksyllä säännöllinen vartiointi.

Markku Kättö osallistui Espoo-Suursaari kilpailuun Lohjalaisella miehistöllä ja sama vene Arto Sjöholm kipparina osallistui myös Gotland Rund-kilpailuun. Jukka Tainio urakoi Viklojen SM-kilpailuissa.

Purjehduskausi päättyi toistaiseksi viimeisen joulujuhlan, jossa oli oman väen valmistamia ruokia. Mestareina juhlaruoan valmistuksessa toimivat Raija Kohlström ja Anja Suppola.

Syyskokouksessa Arto Sjöholm ilmoitti lopettavansa nelivuotisen kommodorikautensa.

 Vuonna 1995 seuran peräsimeen tarttui J-P Perttula.

Kesätoiminnan vastapainoksi talvella järjestettiin tutustumiskäyntejä harrastusta sivuaviin yrityksiin ja laitoksiin: merenkulkuopisto, merenkulkumuseo, ilmatieteenlaitos, merenkulkulaitoksen karttaosasto, purjeneulomo. Sääntökoulutusta annettiin keväällä ennen purjehduskauden alkua niin junioreille kuin senioreillekin.

Merkittävä tapahtuma oli Purjehtijaliiton ja Moottoriveneliiton yhdistämishanke vuonna 1996. Lohjan Purjehtijoiden syyskokous evästi kommodoria kielteisellä kannanotollaan liiton kokoukseen, jossa seurat asiasta äänestivät. Päätös oli negatiivinen ja toistaiseksi liitot kulkevat omia polkujaan vaikka yhteistyötä tehdäänkin.

Seuran majapaikka oli ykkösasia ja kaupungin kanssa käytiin tiiviisti neuvotteluja eri vaihtoehdoista: nykyinen Nuottatien ranta, jonne teetettiin arkkitehdilla jo piirustukset. Eräät naapuriasukkaat kuitenkin ponnekkaasti vastustivat paviljonkia peläten seura-aktiviteetin mukanaan tuomaa kiinteistöjensä arvonlaskua ja jopa mahdollista ravintolatoimintaa. Haikarin huvila, joka olisi sopinut seuralle hyvin, mutta kaupunki veti aina tarjouksensa takaisin. Hiidensalmen alueelta tarjottiin myös paikkaa, mutta sinne rakentaminen todettiin kalliiksi ja syrjäiseksi vaihtoehdoksi.

Aurlahden rannan ja Porlan välisellä alueella teetettiin maapohjatutkimukset ja paviljonki piirrettiin järven päälle. Ympäristölautakunta hyväksyi kaavamuutoksen, ja rahoitusta anottiin veikkausvaroista. Kaupunginhallitus torpedoi hankkeen ehdottamalla yleistä kahvilaa paviljongin yhteyteen. Täten ympyrä oli majapaikan suhteen sulkeutunut toistaiseksi.

Jäsenmaksujen porrastus perhejäsenten aktivoimiseksi sai alkuun aikaan käänteisen reaktion; osa puolisoista erosi seurasta ( maksuperustelu taisi olla tasa-arvoa loukkaava). Jäsenmäärä oli kuitenkin vakiintunut 230 paikkeille.

Kipailutoiminta merellä hiipui kölivenekannan vähetessä, mutta järvellä juniorileirit Ollisaaressa vetivät säännöllisesti 20-30 junioria indikoiden uuden sukupolven esiinmarssia. Laser- ranking ja Lohjanjärven mestaruuskilpailut olivat myös jokakesäisiä kohokohtia järvellä.